Niin on nissukat, että elämä muuttuu. Kun pariskunnattomasta tulee yhtäkkisessä rytäkässä parisuhteellinen moni asia etsii uusia suhteellisuudenrajoja, varsinkin vessanvalon alla.
Meikäläisellä raja menee vessassa. Miss K kasvatettiin niin, että vessassa käydessä ovi laitetaan lukkoon. Ja hana auki, ettei muiden tarvitse kuunnella ulkopuolella lorinaa, lirinää, plumpsauksia tai pieruloita. Eikä oikeastaan itsekään tarvitse kiinnittää huomiotaan moisiin kehon itsensä ilmauksiin. Hyi.
Mutta kun joku sitten siirtää sukkakasan oman asunnon nurkkaan, pitää kirjoittaa vessan käytössäännöt uusiksi. Jo muutaman yhteisen parisuhdeviikonlopun jälkeen on selvää, että tytötkin käyvät vessassa ja haisevat. Monille herrasmiehille tämä on tullut yllätyksenä ja täysin pyytämättä, mutta pyyteetöntä suhtautumista siihen itse kaipaan. Ei niin kuin eräälläkin kerralla, kun kävin jättämässä pitkässä sessiossa haisevan ajatukseni muutaman molskahduksen kera toisen vessaan ja ulostullessani vastassa oli (ainakin) naurua pidättelevä tyyppi.
Normi-ihmiset suhtautuvat kai tyynesti toisen trööttäyksiin, mutta itse olen huomannut etten kuulu heidän joukkoonsa. Eräs ystäväni kertoi naureskellen miehessään olevan kai rakenteellista vikaa, sillä se päästelee kaikki ilmat ulos yöaikaan lihasten rentoutuessa. Itse en kestä puuppia, molskeita tai narinoita. En halua haistella toisen suolen sisältöjä pöntön laidoilta. En vaivaudu kommentoimaan humoristisesti toisen töräyksiä. Enkä halua nähdä toisen toimittavan asioitaan.
Yksi suurimmista synneistä parisuhteessa on mielestäni vessaraja ja vessarauhan ylitys. Se ovi pidetään kiinni. Myös itse laitan oven kiinni, aina. Vaikka olisin yksin kotona. Nykyään en sitä laita sentään lukkoon, kuten vielä tein pavunvartta kasvatellessani nuorikkona. Vaikka se toinen on läheinen ja fyysisesti tuttu ja olen ottanut tavoitteekseni tutustua jokaisen neliösenttiin miehekkeen keholla, niin tuon käyttäytymisalueen jätän herran (itsen) haltuun.
En myöskään halua nähdä muiden vessakäytöksen parhaita paloja. Tämän tosin joutuu mökki-juhannus-ystävä-seurassa joskus kohtaamaan. Mutta kun työmatkalla avaan vieraan yrityksen yhteisvessan oven, en halua nähdä siellä vierasta pomoa, lukitsemattomassa helpotushuoneessa, sensuroitu lihas kädessään toimittamassa keltaisia asioitaan. Sen jälkeen tosin tajusin oman naurettavuuteni omissa virtsaamis-jäykkyyksissäni.
Kun osaa nauraa toiselle, voisi sen jälkeen opetella nauramaan omalle lorotusfobialleenkin. Siellä vessassa. Ensin yksin omille suoliäänilleen, ja ehkä sitten joskus jopa herraskaisen kanssa… Tai ehkä näin yt-aikaan solmitaan sittenkin se vessarauhasopimus, joka takaa kaikille kävijöille oikeuden omaan, häiritsemättömään pönttöaikaan.
Miss K
Näytetään tekstit, joissa on tunniste parisuhde. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste parisuhde. Näytä kaikki tekstit
tiistaina
keskiviikkona
Rakkauden rakennuskauhat
09.07.2008
Parisuhde on gourmet-ateria, joka rakentuu korillisesta neuvoja, ohjeita ja vihjeitä, joihin jokainen lisää mausteita oman suun ja suutelotyylin mukaisesti.
Luottamuksen rakentaminen parisuhdesopassa on herkkää ja hidasta. Siskoni totesi, että toisen keittotaidot pitää noteerata ja itse pitää saada piirakanteosta kiitosta. Silloin molemmat ovat kartalla siitä, missä keittokirjan sivulla mennään.
Vanha viisaus sanoo: Haista juustoa usein, niin tiedät, milloin se alkaa vanheta. Lähtiessäni edellisestä suhteesta exäni silitteli kaulaliinaani ja sanoi: ”Tää duftaa hyvältä”. ”Minulta”, vastasin ja mietin, miksei mies ollut tajunnut aiemmin haistella vierellään pilaantumattomana, koroissaan kauniisti seissyttä naistaan.
Parisuhteessa ei pitäisi pihdata hellyyttä ja läheisyyttä. Hiukka/huikka yli omien tarpeiden on sopiva määrä annostella toiselle tunteita. Kun yhteistä yrttitarhaa kasvatetaan, kaipaa se molempien huomioimista ja avointa välittämistä. Vaatii rohkeutta paljastaa tunteensa. ”Mä diggaan susta” voi olla hyvinkin syvällinen rakkaudentunnustus, mutta tunteen todellisen luonteen näkee sanojen sisällyttämissä teoissa.
Toisen tunteita ei saa koskaan heittää nurkkaan, kuten edellissesongin kärkikorkkareita. Itse tunnustin kerran, miten olen rakastumassa toiseen ja miten se pelotti. Kommentiksi sain tokaisun: ”Syytä onkin”. Jos toinen ei ole kykenevä, halukas tai osaava ottamaan sydämen sykettäsi vastaan, heivaa hänet tiskirättiosastolle.
Keskinäisen kunnioituksen loppu onkin lopun alkua. Tunteiden pahoinpitely on parisuhteessa kielletty. ”Puhutaan tästä”, pyysin kerran, kun koitin selvittää epämääräistä suhdeoleilua. ”Älä lässytä”, sain takaisintokaisuksi. Ystäväni kommentoi jälkeenpäin: ”Noin ihana nainen ansaitsee paljon enemmän onnellisuuden tunteita.”, jolloin tunnustin itselleni, ettei mies ollut valmis yhteisiin keittiöhommiin kanssani.
Vaikka itse tarjoilisi gourmeeta pöytään, ei toiselta saa silti vaatia Michelin-aterioita. Kerro, kerro kuvastin, ken on suhdemaassa sopeutuvin. Eli ensin vilkaisu peiliin, muutokset omaan päähän ja sitten makustellaan tilannetta uudelleen. Vaadi siis paljon itseltäsi, mutta älä liikaa. Koskaan ei saa kadottaa itseään tai makuaan, vaan pitää kiinni niistä yrteistä, jotka ovat sinulle tärkeitä. Vaikka sopeutuminen on somaa, älä vielä koko lomaa kotosalla toisen mieliksi, jos itse haluat pakata korkkarit Tansaniaan vievään rinkkaan.
Eräs läheiseni sanoi, ettei tajua kotitoveriaan, mutta yrittää kovasti. Viisaus kai piileekin siinä, että molemmat kokkikolmoset pyrkivät ymmärtämään toista, kyselemään ja kuuntelemaan. Hänen mukaansa valmiita vastauksia ei juuri koskaan löydetä, mutta usein riittää että tulee kuulluksi.
Miss K
Parisuhde on gourmet-ateria, joka rakentuu korillisesta neuvoja, ohjeita ja vihjeitä, joihin jokainen lisää mausteita oman suun ja suutelotyylin mukaisesti.
Luottamuksen rakentaminen parisuhdesopassa on herkkää ja hidasta. Siskoni totesi, että toisen keittotaidot pitää noteerata ja itse pitää saada piirakanteosta kiitosta. Silloin molemmat ovat kartalla siitä, missä keittokirjan sivulla mennään.
Vanha viisaus sanoo: Haista juustoa usein, niin tiedät, milloin se alkaa vanheta. Lähtiessäni edellisestä suhteesta exäni silitteli kaulaliinaani ja sanoi: ”Tää duftaa hyvältä”. ”Minulta”, vastasin ja mietin, miksei mies ollut tajunnut aiemmin haistella vierellään pilaantumattomana, koroissaan kauniisti seissyttä naistaan.
Parisuhteessa ei pitäisi pihdata hellyyttä ja läheisyyttä. Hiukka/huikka yli omien tarpeiden on sopiva määrä annostella toiselle tunteita. Kun yhteistä yrttitarhaa kasvatetaan, kaipaa se molempien huomioimista ja avointa välittämistä. Vaatii rohkeutta paljastaa tunteensa. ”Mä diggaan susta” voi olla hyvinkin syvällinen rakkaudentunnustus, mutta tunteen todellisen luonteen näkee sanojen sisällyttämissä teoissa.
Toisen tunteita ei saa koskaan heittää nurkkaan, kuten edellissesongin kärkikorkkareita. Itse tunnustin kerran, miten olen rakastumassa toiseen ja miten se pelotti. Kommentiksi sain tokaisun: ”Syytä onkin”. Jos toinen ei ole kykenevä, halukas tai osaava ottamaan sydämen sykettäsi vastaan, heivaa hänet tiskirättiosastolle.
Keskinäisen kunnioituksen loppu onkin lopun alkua. Tunteiden pahoinpitely on parisuhteessa kielletty. ”Puhutaan tästä”, pyysin kerran, kun koitin selvittää epämääräistä suhdeoleilua. ”Älä lässytä”, sain takaisintokaisuksi. Ystäväni kommentoi jälkeenpäin: ”Noin ihana nainen ansaitsee paljon enemmän onnellisuuden tunteita.”, jolloin tunnustin itselleni, ettei mies ollut valmis yhteisiin keittiöhommiin kanssani.
Vaikka itse tarjoilisi gourmeeta pöytään, ei toiselta saa silti vaatia Michelin-aterioita. Kerro, kerro kuvastin, ken on suhdemaassa sopeutuvin. Eli ensin vilkaisu peiliin, muutokset omaan päähän ja sitten makustellaan tilannetta uudelleen. Vaadi siis paljon itseltäsi, mutta älä liikaa. Koskaan ei saa kadottaa itseään tai makuaan, vaan pitää kiinni niistä yrteistä, jotka ovat sinulle tärkeitä. Vaikka sopeutuminen on somaa, älä vielä koko lomaa kotosalla toisen mieliksi, jos itse haluat pakata korkkarit Tansaniaan vievään rinkkaan.
Eräs läheiseni sanoi, ettei tajua kotitoveriaan, mutta yrittää kovasti. Viisaus kai piileekin siinä, että molemmat kokkikolmoset pyrkivät ymmärtämään toista, kyselemään ja kuuntelemaan. Hänen mukaansa valmiita vastauksia ei juuri koskaan löydetä, mutta usein riittää että tulee kuulluksi.
Miss K
Rakkauden rakennuskauhat
09.07.2008
Parisuhde on gourmet-ateria, joka rakentuu korillisesta neuvoja, ohjeita ja vihjeitä, joihin jokainen lisää mausteita oman suun ja suutelotyylin mukaisesti.
Luottamuksen rakentaminen parisuhdesopassa on herkkää ja hidasta. Siskoni totesi, että toisen keittotaidot pitää noteerata ja itse pitää saada piirakanteosta kiitosta. Silloin molemmat ovat kartalla siitä, missä keittokirjan sivulla mennään.
Vanha viisaus sanoo: Haista juustoa usein, niin tiedät, milloin se alkaa vanheta. Lähtiessäni edellisestä suhteesta exäni silitteli kaulaliinaani ja sanoi: ”Tää duftaa hyvältä”. ”Minulta”, vastasin ja mietin, miksei mies ollut tajunnut aiemmin haistella vierellään pilaantumattomana, koroissaan kauniisti seissyttä naistaan.
Parisuhteessa ei pitäisi pihdata hellyyttä ja läheisyyttä. Hiukka/huikka yli omien tarpeiden on sopiva määrä annostella toiselle tunteita. Kun yhteistä yrttitarhaa kasvatetaan, kaipaa se molempien huomioimista ja avointa välittämistä. Vaatii rohkeutta paljastaa tunteensa. ”Mä diggaan susta” voi olla hyvinkin syvällinen rakkaudentunnustus, mutta tunteen todellisen luonteen näkee sanojen sisällyttämissä teoissa.
Toisen tunteita ei saa koskaan heittää nurkkaan, kuten edellissesongin kärkikorkkareita. Itse tunnustin kerran, miten olen rakastumassa toiseen ja miten se pelotti. Kommentiksi sain tokaisun: ”Syytä onkin”. Jos toinen ei ole kykenevä, halukas tai osaava ottamaan sydämen sykettäsi vastaan, heivaa hänet tiskirättiosastolle.
Keskinäisen kunnioituksen loppu onkin lopun alkua. Tunteiden pahoinpitely on parisuhteessa kielletty. ”Puhutaan tästä”, pyysin kerran, kun koitin selvittää epämääräistä suhdeoleilua. ”Älä lässytä”, sain takaisintokaisuksi. Ystäväni kommentoi jälkeenpäin: ”Noin ihana nainen ansaitsee paljon enemmän onnellisuuden tunteita.”, jolloin tunnustin itselleni, ettei mies ollut valmis yhteisiin keittiöhommiin kanssani.
Vaikka itse tarjoilisi gourmeeta pöytään, ei toiselta saa silti vaatia Michelin-aterioita. Kerro, kerro kuvastin, ken on suhdemaassa sopeutuvin. Eli ensin vilkaisu peiliin, muutokset omaan päähän ja sitten makustellaan tilannetta uudelleen. Vaadi siis paljon itseltäsi, mutta älä liikaa. Koskaan ei saa kadottaa itseään tai makuaan, vaan pitää kiinni niistä yrteistä, jotka ovat sinulle tärkeitä. Vaikka sopeutuminen on somaa, älä vielä koko lomaa kotosalla toisen mieliksi, jos itse haluat pakata korkkarit Tansaniaan vievään rinkkaan.
Eräs läheiseni sanoi, ettei tajua kotitoveriaan, mutta yrittää kovasti. Viisaus kai piileekin siinä, että molemmat kokkikolmoset pyrkivät ymmärtämään toista, kyselemään ja kuuntelemaan. Hänen mukaansa valmiita vastauksia ei juuri koskaan löydetä, mutta usein riittää että tulee kuulluksi.
Miss K
Parisuhde on gourmet-ateria, joka rakentuu korillisesta neuvoja, ohjeita ja vihjeitä, joihin jokainen lisää mausteita oman suun ja suutelotyylin mukaisesti.
Luottamuksen rakentaminen parisuhdesopassa on herkkää ja hidasta. Siskoni totesi, että toisen keittotaidot pitää noteerata ja itse pitää saada piirakanteosta kiitosta. Silloin molemmat ovat kartalla siitä, missä keittokirjan sivulla mennään.
Vanha viisaus sanoo: Haista juustoa usein, niin tiedät, milloin se alkaa vanheta. Lähtiessäni edellisestä suhteesta exäni silitteli kaulaliinaani ja sanoi: ”Tää duftaa hyvältä”. ”Minulta”, vastasin ja mietin, miksei mies ollut tajunnut aiemmin haistella vierellään pilaantumattomana, koroissaan kauniisti seissyttä naistaan.
Parisuhteessa ei pitäisi pihdata hellyyttä ja läheisyyttä. Hiukka/huikka yli omien tarpeiden on sopiva määrä annostella toiselle tunteita. Kun yhteistä yrttitarhaa kasvatetaan, kaipaa se molempien huomioimista ja avointa välittämistä. Vaatii rohkeutta paljastaa tunteensa. ”Mä diggaan susta” voi olla hyvinkin syvällinen rakkaudentunnustus, mutta tunteen todellisen luonteen näkee sanojen sisällyttämissä teoissa.
Toisen tunteita ei saa koskaan heittää nurkkaan, kuten edellissesongin kärkikorkkareita. Itse tunnustin kerran, miten olen rakastumassa toiseen ja miten se pelotti. Kommentiksi sain tokaisun: ”Syytä onkin”. Jos toinen ei ole kykenevä, halukas tai osaava ottamaan sydämen sykettäsi vastaan, heivaa hänet tiskirättiosastolle.
Keskinäisen kunnioituksen loppu onkin lopun alkua. Tunteiden pahoinpitely on parisuhteessa kielletty. ”Puhutaan tästä”, pyysin kerran, kun koitin selvittää epämääräistä suhdeoleilua. ”Älä lässytä”, sain takaisintokaisuksi. Ystäväni kommentoi jälkeenpäin: ”Noin ihana nainen ansaitsee paljon enemmän onnellisuuden tunteita.”, jolloin tunnustin itselleni, ettei mies ollut valmis yhteisiin keittiöhommiin kanssani.
Vaikka itse tarjoilisi gourmeeta pöytään, ei toiselta saa silti vaatia Michelin-aterioita. Kerro, kerro kuvastin, ken on suhdemaassa sopeutuvin. Eli ensin vilkaisu peiliin, muutokset omaan päähän ja sitten makustellaan tilannetta uudelleen. Vaadi siis paljon itseltäsi, mutta älä liikaa. Koskaan ei saa kadottaa itseään tai makuaan, vaan pitää kiinni niistä yrteistä, jotka ovat sinulle tärkeitä. Vaikka sopeutuminen on somaa, älä vielä koko lomaa kotosalla toisen mieliksi, jos itse haluat pakata korkkarit Tansaniaan vievään rinkkaan.
Eräs läheiseni sanoi, ettei tajua kotitoveriaan, mutta yrittää kovasti. Viisaus kai piileekin siinä, että molemmat kokkikolmoset pyrkivät ymmärtämään toista, kyselemään ja kuuntelemaan. Hänen mukaansa valmiita vastauksia ei juuri koskaan löydetä, mutta usein riittää että tulee kuulluksi.
Miss K
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)