Rakkauden rakennuskauhat

09.07.2008

Parisuhde on gourmet-ateria, joka rakentuu korillisesta neuvoja, ohjeita ja vihjeitä, joihin jokainen lisää mausteita oman suun ja suutelotyylin mukaisesti.

Luottamuksen rakentaminen parisuhdesopassa on herkkää ja hidasta. Siskoni totesi, että toisen keittotaidot pitää noteerata ja itse pitää saada piirakanteosta kiitosta. Silloin molemmat ovat kartalla siitä, missä keittokirjan sivulla mennään.

Vanha viisaus sanoo: Haista juustoa usein, niin tiedät, milloin se alkaa vanheta. Lähtiessäni edellisestä suhteesta exäni silitteli kaulaliinaani ja sanoi: ”Tää duftaa hyvältä”. ”Minulta”, vastasin ja mietin, miksei mies ollut tajunnut aiemmin haistella vierellään pilaantumattomana, koroissaan kauniisti seissyttä naistaan.

Parisuhteessa ei pitäisi pihdata hellyyttä ja läheisyyttä. Hiukka/huikka yli omien tarpeiden on sopiva määrä annostella toiselle tunteita. Kun yhteistä yrttitarhaa kasvatetaan, kaipaa se molempien huomioimista ja avointa välittämistä. Vaatii rohkeutta paljastaa tunteensa. ”Mä diggaan susta” voi olla hyvinkin syvällinen rakkaudentunnustus, mutta tunteen todellisen luonteen näkee sanojen sisällyttämissä teoissa.

Toisen tunteita ei saa koskaan heittää nurkkaan, kuten edellissesongin kärkikorkkareita. Itse tunnustin kerran, miten olen rakastumassa toiseen ja miten se pelotti. Kommentiksi sain tokaisun: ”Syytä onkin”. Jos toinen ei ole kykenevä, halukas tai osaava ottamaan sydämen sykettäsi vastaan, heivaa hänet tiskirättiosastolle.

Keskinäisen kunnioituksen loppu onkin lopun alkua. Tunteiden pahoinpitely on parisuhteessa kielletty. ”Puhutaan tästä”, pyysin kerran, kun koitin selvittää epämääräistä suhdeoleilua. ”Älä lässytä”, sain takaisintokaisuksi. Ystäväni kommentoi jälkeenpäin: ”Noin ihana nainen ansaitsee paljon enemmän onnellisuuden tunteita.”, jolloin tunnustin itselleni, ettei mies ollut valmis yhteisiin keittiöhommiin kanssani.

Vaikka itse tarjoilisi gourmeeta pöytään, ei toiselta saa silti vaatia Michelin-aterioita. Kerro, kerro kuvastin, ken on suhdemaassa sopeutuvin. Eli ensin vilkaisu peiliin, muutokset omaan päähän ja sitten makustellaan tilannetta uudelleen. Vaadi siis paljon itseltäsi, mutta älä liikaa. Koskaan ei saa kadottaa itseään tai makuaan, vaan pitää kiinni niistä yrteistä, jotka ovat sinulle tärkeitä. Vaikka sopeutuminen on somaa, älä vielä koko lomaa kotosalla toisen mieliksi, jos itse haluat pakata korkkarit Tansaniaan vievään rinkkaan.

Eräs läheiseni sanoi, ettei tajua kotitoveriaan, mutta yrittää kovasti. Viisaus kai piileekin siinä, että molemmat kokkikolmoset pyrkivät ymmärtämään toista, kyselemään ja kuuntelemaan. Hänen mukaansa valmiita vastauksia ei juuri koskaan löydetä, mutta usein riittää että tulee kuulluksi.

Miss K