Suhteellisen tasapainotuksen tarkoitus

19.11.2008

Vapaus ja yksinäisyys ovat niin lähellä toisiaan, totesi ystäväni, kun mietimme syntyjä ja syntejä syviä. Moni minnamikkomeikäpoika etsii uskonnon avulla tasapainoa elämään. Haussa balanssi on usealla parisuhdeuskovaisellakin. Miten löytää suhteessa erillisyyden ja yhtenäisyyden yhdistelmä?

Eräässä suhteenpoikasessa kaverin kauhistus kasvoi, kun halusin vetäytyä yksin vällyjeni väliin noin kerran viikossa, vaikka syynä oli vain lepolatautuminen. Hienoista ahdistusta voi aiheuttaa, jos välittämisen osoittaminen merkitsee 24hoo tykitystä. Itselleni on lauottu kommentti: ”Mikä kiire sulla on?”, kun kaukokaipuu kovasti kolkutteli sydäntäni toisen työreissaillessa. Erillään oleminen ei tarkoita tunnetason etäisyyttä. Sillä ei ole mitään tekemistä myöskään välinpitämättömyyden kanssa. Yksinkertaisuudessaan se merkitsee oman tilan ottamista. Silloin tällöin pitää uskaltaa sukeltaa syvyyksiin ihan yksin, vaikka onkin mielettömän miellyttävää pitää partnerin räpylästä tai kädestä kiinni.

Yhden yksilön kanssa sain hirveät huudot ja pään paineentasausongelmat aikaan ilmoittamalla haluavani ajoittain keskelle tanssilattiaa, ystäväringin keskelle. Sain kuulla totuutena ”ettei tanssimalla etsitä kuin seuralaista”. Paine rutisti sitten kaiken ruttuun. Hyvässä, hellässä ja huomaavaisessa suhteessa on tilaa omille menoille ja molempien menojalalle. Toki luottamus ja luotettavuus pitää silloin olla kohdallaan, ettei jälkeenpäin tarvitse syväluotailla tyttötoverin tunnintarkkoja tekemisiä. Molemmilla on omat menot, ja yhteiset tulemiset mietitään sitten yhdessä. Jos erillisyyttä varten ei ole riittävän isoa ilmatankillista, alkaa sitä helposti hyperventiloimaan. Toisaalta muistan ikuisesti ystävän kommentin, kun erillisyyttä oli joskus enemmän kuin yhteisiä sukelluksia suhdemaailmaan: ”Mitä jos me hyödynnettäis kaikki tämä aika johonkin muuhun? Ei se puhelin rikki ole. Kyllä se soi, jos siihen soitetaan.” Silloin voipi vierailla sivustolla: www.etsijokutoinen.com.

Hyvässä suhteessa saa ajatella omin aivoin ja kahdella eri tavalla. Kun toinen nauttii vihjailusta, ja toinen toivoo suoraan sanomista, itse ajattelen mikä rikkaus onkaan siinä, ettei toinen ole kopio itsestäni. Kovin tylsäähän se olisi, jos kotona oma peilikuva vastaisi aina: ”Kyllä kulta, tehdään niin kuin haluat”. Elämä olisi kovin ennalta-arvattavaa ja turvallista, mutta saattaisi muuttua lammasturkin tapaan harmaaksi ja tasapaksuksi. Kuinka suhdettasyventävää onkaan keskustella mun, sun ja meidän erilaisista näkemyksistä virvoitusjuomapullollisen vieressä tai laulella puhelinlangoilla.

Myös tunteet kuuluvat kategoriaan: saat tuntea eri tavoin, eri aikaan, eri tyylillä. Tärkeintä on itse tietää mitä tuntee ja uskaltaa sanoa se ääneen, vaikkei toinen siihen juuri silloin vastaisikaan. Viisaat sanovat miten merkityksellisintä on rakastaa, ei tulla rakastetuksi.

Hyväksymällä omat ajatukset, tunteet ja itsensä, hyväksyy myös toisen vaateet omasta paineilmapullosta, jolloin molemmilla on tilaa hengittää. Kun täydellinen suhdetasapaino saavutetaan, saadaan naureskella ja nauttia. Sukeltamalla suhteen syvyyksiin päästään luoliin, jotka muuten jäisivät tutkimatta, maisemiin, jotka ilman täydellistä suhdetasapainoa jäisivät unelmiksi. Ehtiihän siinä nauttimaan syvyyksien ihmeistä, kun energia ei kulu toisen muuttamiseen vaan toisen tilan ja itsensä kunnioittamiseen.

Pientä tasapainotusliivin säätöä se vaatii jatkuvasti. Kun uskaltaa olla kumppanistaan myönteisesti riippuvainen ja jopa ajoittain antautua toiselle, sukeltajan tärkein taito eli täydellinen balanssi johtaa neutraalin nosteen kautta nautintoon. ”Meidän ei silti tartte ripustautua kehenkään, joka ei ole sen arvoinen”, muistutti eräs läheiseni. Sukella siis suhdesyvyyksiin, mutta pidä halu ja tahto mielessä. Ei se ole toisestaselvyys, vaan itsestäsi lähtevä selvyys, mikä merkkaa minuuden ja erillisyyden rajat.

Miss K