keskiviikkona

On karvoihin katsomista

11.7.2007

Tuolta törröttää ja tästä tunkee esiin. Teini-iän kunnioitettu arvokohde eli karvoitushan se sieltä koittaa tulla peittämään kesäiloa. Kesämekon helma jää kiinni pitkiin säärikarvoihin. Pitääxmun aina ajaa nurmikko?

Eräänä heinäkuisena päivänä näin metrossa matkustaessani naisen ja The karvat. Kauniisti muodostuneet sääret näyttivät miehen karvaiselta käsivarrelta. Ajattelin itsekseni, että tuonkin pitäisi jo suorittaa kesäajokortti.

Talviturkista kuoriutuminen on itselleni ollut aina täysin luonnollista. Kun mustat konttorihousut vaihtuvat roiskeläppiin ja biksujen yläosiin, suoritan havupuiden totaaliharvennuksen. Taakse jäävät säärten, kainaloiden, varpaiden ja ylähuulten kehonpeitteet, kun jumalallinen Venus minussa saa Gilletten avulla vallan. Tämän kesän uutena taidelajina voisivat olla hengästyttävät kuviot kulttuurin alalajissa nimeltään bikiniraja.

Ystäväni mökkisaunassa aiheutti kuitenkin lisäpohdintaa karsintaan liittyen. Katsoin hämmästyneenä miten tyttönen ajeli kaikki silmäripsistä alaspäin. Tällaista neulaskasvun tyrehdyttämistä eräs mies kommentoi: karvattomuus kaunistaa ja minimalismi on muodissa. Mutta koskeeko nurmikon leikkuu sitten kolmijalkaisiakin?

Naisten villikarvavalituksille miesten on turha nauraa partaansa, jos sellainen kasvaa, sillä itse ainakin pidän parrattomuudesta. Miesvaatimuksiin kuuluu, ettei paidan alta näy RitariÄssä-lookia tai viiden sentin rintapusikkoa, eikä turkkilainen kulttuuri puske esiin housujen reunoista. Kukaan tuntemani nainen ei unelmoi upottavansa sileitä sormiaan tosielämän apinamiehen selkäkarvakasvustoon. Eli neuvoksi miespuolisille: In Mach3 we trust.

Sukupolvikiulu on nähtävissä myös oljenkorsia läpikäydessä. Eräällä isoäidillä jalat näyttivät kesämekon alla olevan kotoisin Espanjasta ja kainalot Saksasta. Ja vanhemmilla miehillä ikä tuo mukanaan karvoituksen katoamisen ylhäältä aurinkopaneelista samaan aikaan kuin viljapelto vahvistuu muualla. Varsinkin nenästä kasvaa monilla heinää, jolle itse ainakin olen erittäin allerginen. Eikä ihme miksei ennen sotaa syntynyt sukupolvi kuule mitään, kun korvakäytävien täytteenä on pulisonkien tasolle riippuvat harjat.

Karvoilla on suuri henkinen merkitys Homo Sapienseille. Karvoihin vilkaisemalla voidaan ihminen luokitella Yhdistyneet kulmakarvat ry:n jäseneksi, pultsarilookin kannattajaksi, Muumimaan Haisuliksi tai vapaan hippikasvatuksen puolestapuhujaksi.

Luonnollinenhan asia tuo karvakasautuminen on, mutta niin on männyn neulaskasvukin. Silti mänty haluaa joka vuosi kasvattaa uusia piikkejä ja hankkiutua vanhoista eroon. Karvallinen look on ihan ok, jos henkilö itse tykkää plyysimatostaan. Oma kommentoimattomuuteni raja katoaa, jos joku saa kainalokarvansa letille.

Itse pidän omista karvoistani lähinnä silppuna suihkun lattialla, mutta sinkulle sattuu, eikä aina ole vahaa, sokeria tai liukkaan kelin ajovarusteita mukana. Silloin tällöin siis kohtaa karun luonnollisuuden, mutta ei kai ole ketään karvoihin katsomista, jos ulkonäkö muuten miellyttää. Niin tai aina voi myös ostaa todella upeat korkokengät, joihin huomio kiinnittyy edellispäivänä ajamattoman sängen sijasta.

Miss K

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sykkiikö suonissa tulivuori kun luet tekstejäni vai pudisteletko päätäsi blogimerkintöjen aiheuttamasta uskonpuutteesta? Kirjoittaminen ei ole merkityksellistä, jollei se herätä tunteita. "Mitä sä tunnet?" on hyvä kysymys esittää sekä suhteessa että nyt lukijasuhteessani sinuun.