Herrasmiehiä, on(ko) heitä?

3.9.2006

Nyt tarvitaan testosteronin tuoksua ja pulleita verisuonia jäntevissä käsissä. Näinkin nykyaikaisen ajatuksen sain blondissa päässäni kehiteltyä, kun seisoin rauta-kaupan ulkopuolella edessäni laatikkopino, jonka paino vastasi vähintään omaani (kesäkilot mukaan laskettuna).

Viime viikolla tein tuttavuutta laatoittamiseen. En suinkaan tutkinut huonovointisena nenä kiinni kadussa miltä harmaa kiviaines näyttää, vaan kävin ostamassa laattoja kylppärin lattialle. Tietenkin täsmälleen oikean sävyiset laatat löytyivät siitä kaupasta, joka sijaitsee eniten periferiassa. Vasta ohittaessani kassan mieleeni putkahti kotiinkanto-ongelma. Autoton kaupunkilaistyttö ja hauislihakset, jotka jaksavat kantaa korkeintaan kaksi kenkäpakettia kotiin. Nyt edessä oli urakka, jota miesmaailmassa verrattaisiin betonipossun siirtämiseen pois lähikaupan invaparkkipaikalta.

Perinteet esiin ja herrasmiehet hakuun. Iso hymy, pieni pyyntö ja johan saatiin laatat liikkumaan. Rautakaupan miesmyyjä, lähitolpan taksikuski, juna-aseman raksamiehet, auttavainen bittinikkari ja viereisen penkkirivin mukava elokuvaohjaaja. Kaikki kantoivat vuorotelleen kortensa laattakekoon ja kuluttivat kaloreita kanniskellessaan paketteja naisen osoittamaan paikkaan. Jakkihärän puutteessa jouduin hoitamaan itse ainoastaan viimeisen matkaviipaleen, kun kipusin ylimääräisten kilojeni kanssa hissittömän asuintalon ylimpään kerrokseen.

Nykynaikkonen haluaa olla niin itsenäinen ja vaikka itkua vääntäen itsepäinen, että meiltä unohtuu kuinka paljon herrasmiehiä tuolla kaduilla kävelee. Uusi miespuolinen tuttavuuskin kuunteli illalla voipunutta laattatarinaani huvittuneena. Saadessaan selville, että matkani asuintalon ylimpiin kerroksiin kesti kauemmin kuin vaalennusvärjäyskäynti kampaajalla, hän ihmetellen kysäisi: ”Mikset soittanut ja pyytänyt mua apuun?” Niinpä. Seuraavan kerran kun mies tarjoutuu avaamaan oven, palkitsen kysyjän viehkeällä hymyllä ja kävelen pystypäin avoimesta ovesta sisään.

Mitä pahaa on käyttää naiseuttaan hyväkseen, jos sillä ei tarkoita tai pyri pahaan? Ei mitään. Siitä vaan kutomaan verkkoja ja virittelemään ansalankoja pikkusormen saalistusta varten. Sukupuolten välinen epätasa-arvo lisää joskus todellista tasa-arvoa. Kyllä ne herrasmiehetkin ovat sen verran viisaita, että osaavat ihan itse päätellä, pysähtyvätkö he neitosen palvelupyynnön äärelle vai jättävät shoppailukassien kantamiset siltä kerralta väliin.


Miss K