Meidän lasku, kumman tasku?

4.3.2007

Toisilla on erilliset makkaraostokset, puolitetut sohvat ja määrätyt vuorot ostaa vessapaperia. Toiset taas lykkää kaiken yhteiselle tilille – ja ostaa hyvällä omatunnolla siltä itselleen kengät.

Suhteileva ystäväni kertoi tarinaa, jossa auton muotoinen laskukasa oli yllättänyt kolikottoman. Itsenäisenä naisena hän halusi kuitenkin maksaa omat menonsa. ”Lainasin poikaystävältäni setelikasan ja maksoin sen nopealla aikataululla hänelle takaisin. Sen ajan oma tili oli lähes tyhjä.” Eli poikaystävän rahoillahan sitä sitten käytiin jauhelihaa hamstraamassa. Mitäs järkeä tuossa nyt oli? Eikö olisi voinut suoraan tunnustaa, että löysin kukkaroni pohjan ja pussauspartneri tuli apuun. Miksi on niin vaikea tunnustaa, että setelisiipeilee suhteessa?

Eräs sisko kinusi kumppanilta pariskuntayhteiselonsa alussa puolet maitokaupan laskuista. Toinen kasasi jääkaapin oveen listaa mitä kukin söi, jotta talousbudjetti osattiin tasata kuun vaihteessa. Kun samassa sängyssä nukkuu, voi olla hankala jakaa lakanamaksu täl puol jokkee ja tuol puol jokkee –periaatteella. Lakana kun molempien alla on sama. Itse en ole koskaan ymmärtänyt moista. Sinisilmäisesti kuskasin kullalleni vuosia sinisiä lenkkejä. Vastineeksi en saanut odottamiani sinisiä kedon kukkakimppuja, joten pään olemattomasta puskasta vedettyäni keskityin vain omiin kenkäostoksiini.

Itselliselle naiselle oma palkkapussi edustaa päätäntävaltaa omasta elämästään. Kukapa sitä haluaisi kuvitteellista burkhaa pitää pyydelleen poikaystävältä keittiörahaa. Mutta on niitä tapoja kiristää ja kuristaa toista psykologisestikin. Eräs vaaleaverikkö sai miekkosensa tarjoamaan kynttiläillallisen siivoamalla yhteisen pilttuun. Ei kuulosta valkealla ratsulla liikkuvalta prinssiltä, vaan plantulta jonka varat liikkuvat ainoastaan oman navan mukaan.

Jossain vaiheessa kuhertelevat muuttavat vakituisemmin yhteiseen kyyhkyslakkaan. Silloin on turha lennellä korkealla pilvilinnoissa, pulu, sillä liittoon kuuluu niin tulo kuin kulu. Tuotot virtaa kyllä sisään kahdesta lähteestä, mutta niin löytyy luotoillekin kaksi reikää.

Tasavertaisessa parisuhteessa molemmat käyttävät kolikoitaan yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Eli ei näin, miten tuttavapariskunnan puolikas väänsi valitusta siitä, kun toinen oli ostanut yhteisestä taloustilistä itselleen hirveän hintaista naamarasvaa. Tietenkään hän ei valivalisaarnansa ohessa tullut maininneeksi, että oli hankkinut tietokoneeseen uuden äänikortin, kaiuttimet ja rallipeliratin, koska nehän tulivat ”molempien käyttöön”.

Logiikkani mukaan parisuhteellisten pitää kuluttaa samassa suhteessa rahojaan oman yhteisön ylläpitämiseen. Tärkeintä on kuitenkin löytää omalle suhteelle sopivin tuhlaustapa. Jos pennostasolle mennään, niin molempien pitää tykätä kuittirumbasta ja laskimen jakotoiminnosta. Jos toinen taas kantaa selkä väärällään kotiin possun selkäfileitä, voisi toinen korvata sen vaikka sensuellilla selkähieronnalla. On aivan sama mitä puoliso tuo jaettuun tilipussiin, jos todellinen varallisuus löytyy rakkaalle jaetusta sydämestä.

Miss K