Porukkaperhepoppoon rajat

27.10.2008

Poiminta ilmoitustaululta: Pikkujoulut peruttu. Tulkaa kaikki osallistumaan joulun skidileffanäytökseen. Ota perheesi mukaan! Yritys Y yritti tuottaa iloa kaikille työntekijöilleen, muttei onnistunut venyttämään ystäväni naamaa jouluiseen virnistykseen. Rivienvälisanoma kun oli: Sinkut voivat kiertää kuusta yksin, ainoastaan glögilasista lämpöä hakien. Kuka saa sanoa ketä pitää perheenään?

Ystävieni ympärillä pyörii valtava määrä läheisiä. Äitsylöitä, faijoja, karvaisia avokkeja, kissoja ja miehekkeitä, kultaisia koiria, snadeja ihmisiä, sydänystäviä, serkkuja ja sisaruksia. Rakkaus ei lopu kesken kenenkään läheisen kohdalla. Siksi perheympyrän vetäminen on yhtä vaivalloista kuin miettiä mitkä kengät ovat ne kaikkeest rakkaammat.

Ympäröivä sosiaalinen muurahaiskeko määrää usein ötökkäperheen rajat, joiden sisällä käytetään perhe-nimitystä. Pesäpoppooseen hyväksytään virallisesti vain vanhemmat ja pienet vikisijät. Kun ystävälleni ilmoitettiin pikkujoulujen muuttuneen perhepäiväksi, oletusarvona oli, että popcornia saavat rouskuttaa myös uusperheellisten ex-vaimojen ottolasten velipuolet. Muttei yhtään ystävää.

Minä ja monet muut saavat loppuvuodesta kasan kekkerikutsuja punaisen nenän juhliin. Useimmiten kutsuissa lukee avec. Yleisesti hyväksytyllä sosiaalisten suhteiden kielellä se merkitsee vakavalla ja vakaalla pohjalla olevaa eri sukuelimet omaavaa perheenjäsentä. Mainitsematta jää, että saat tuoda pippaloihin läheisen, joka voi olla itsellesi läheisempi kuin vessanjakajasi.

Jokainen perhe on yksilöiden summasummarum, jossa yhteiseen joulusäkkiin saadaan mahtumaan enemmän lahjoja kuin kukaan yksittäin sinne saisi kerättyä. Perheen jäsenet ovat toisilleen sikatärkeitä, ja käyttäytyvät ulkopuolisia kohtaan kuin villisiat puolustaessaan omiaan.

Itse koen läheisiksi ihmiset, jotka tuovat elämääni henkisiä lahjoja, ja joita en halua menettää. Näiden henkisten henkilöiden mielipide on minulle merkityksellistä. Heidän kanssaan jaan ilon uusista korkkareista tai tirautan kollektiivisia tippoja, kun terotuomoteemutomithomas tai timo pettää, jättää tai ei vaan pelitä. Suurperheeni kesken saan ilmaista tunteita, friikata, draamailla, empatisoida ja sympatoisoida ilman, että saan jouluna risuja ruusujen sijasta. Heiltä löytyy joulupyhien tueksi myös lahjasanakirja minä-muumaailma-minä, jonka arvokkaan tietokannan avulla voimme selvittää kaikki perheen (suhde)ongelmat.

Perhe on meidän oma tiimi, joka puhaltaa yhteen glögilasiin, ja jossa jokaisella on oma arvokas roolinsa hippaloijasta hillitsijään. Perheelle annetaan laatuaikaa ja sen yhteisiin asioihin, menoihin ja yhtaikaisiin tuloihin sitoudutaan. Siitä on myös mahdollisuus irrottautua, jos oma kypsyysaste tulee täyteen. Kukaan ei vaadi mitään, mutta oletusarvona on, että läheiset tunteet pitävät perheen koossa. Kellekään ei käännetä selkää, eikä ketään keikauteta rekiretkikuorosta pois, vaikkei pysyisikään aavemariian nuotissa (en osaa laulaa, siksi huudan). Kukaan ei vaadi itselleen enempää kuin pukilla on annettavaa. Perheen kesken ollaan reiluja ja rehtejä, mutta voidaan riidelläkin joulukinkun ympärillä punssin rohkaisemana, jos tarve vaatii. Ja silti nähdään dagen-after aamu-, siis iltapäiväbrunssilla.

Itseni ympärillä pyörii valtava määrä elämänrikasta ja erittäin rakasta läheistä, joita kutsun perheeni jäseniksi. Suurperheeseeni kuuluu pitkäsäärisiä vaaleaverikköjä, karvaisia miehen jalkoja, tummia ja tulipunaisia kaunottaria sekä verenperinnön mukana tulleita merkityksellisiä ihmisiä. Jokainen syystä sisäpiiriini sallittu on tupsahtanut elämääni tarkoituksella. He ovat taluttaneet citysinkun läpi sinkkuuden alkuhämmästelyn, tukeneet tosihädässä, avanneet elämääni sekä auttaneet ajatuksiani vahvistamalla, kyseenalaistamalla ja kritisoimalla omia onnellisuuksiani ja onnettomuuksiani.

En siis ehkä ole onnellinen kahden lapsen äiti menossa firman joululeffaan, vaan täysonnellinen ainakin kahdentoista läheisen omaava yksilö, jolle perhe on kaikki kaikessa. Ollaan siis lähekkäin tänäkin pikkujouluna, ilman perheleffaa.

Miss K