Deittikelpoinen tanner, tarut ja tasku

15.8.2007

Missä tavataan, mitä puhutaan ja mitä sitten tapahtui? Millainen matkaseuralainen kannattaa kutsua samaan ruokakulhon ääreen ja miten siitä pääsee eroon?

Sinkkuelämän sivutuotteena kärsii joskus deittivajeesta. Sitä tyydyttämässä on useita sinkkusivustoja, joissa epätoivoiset ukkomiehet etsivät yhden illan Ilonaa. En suosittele, sanoi eräs ystäväni kun kysyin häneltä verkon vakavuusastetta. Hän oli kohdannut sitä kautta wanna-be-cowboyn, joka oli tullut isolla amerikanraudalla kotiovelle ja tarjonnut Kyytiä. Ei onnannut citylehmitilallista.

Koska olen techNOilija, en usko nettisaittien nimeen. Parempi on luottaa omaan silmään, kun kipsuttelee koroillaan kaupungilla. Onnihan suosii rohkeaa eli tutustumaan vaan kun sopiva Kalle tai Kaarle sattuu kohdalle.

Aloituslineksi kelpaa mikä tahansa kuluneista fraaseista. Voi vaikka heittää kaiken repertuaarisi kehiin ja pyytää toista valitsemaan toimivimman. Kunnon koitos on kuitenkin toimivan illan jälkeinen todellinen toiminta eli seuraavat treffit.

Mistä löytää treffikelpoinen tanner? Yksi tyttökavereistani preferoi lounastreffejä intialaisessa. Hyvä valmismatka eksoottisten makujen äärelle. Voi tarkkailla toisen ranskaosaamista tilaamisessa, sivistyneitä pöytätapoja ja syömisen sivusääntä. Jos matkaseuralainen on väärä, ei tarvitse selitellä olemattoman kissan äkillistä ruokkimistarvetta, vaan syyttää pomon kireää hihnaa. Toinen ystäväni tapaa miehet aina pubin nurkassa, puolihämärässä että pehmeä valo esiintoisi toisenkin pehmeyden. Kolmas urheilun parissa, jolloin voi sanoa suoraan ei salihousujen neonkuvioille. Yleispositiivinen periaate on, että treffejä sovittaessa kannattaa miettiä miten paikalta pääsee helposti pois. Kannattaa aina varata minarin takataskuun selitys kaverin kanssa sovitusta iltatennisvuorosta.

Mistäs treffeillä puhutaan? Älä puhu mitä suuhun purskahtaa, mutta naura pyrskähdellen aina kun on aihetta. Ole kiinnostava ja avoin, mutta älä avaa heti sydäntäsi. Itse treffailin kerran miestä, joka valaisi heti vaikeat ex-suhteensa, ongelmat äitinsä kanssa ja haasteet liittyen omaan läheisyyskammoonsa. Läpivalaistus sokaisi minut totaalisesti ja pimeän tullen pakenin (valo)hoidotta kotiin.

Mistä taskusta lasku? Perinteiset roolit kunniaan ja hattu päästä (muttei kerjuuta varten), kun naista viedään ulos. Tasa-arvoa on niin monenlaista, mut en itse laske illallistapaamisia treffeiksi, jollei se ole miehen kukkaro joka kevenee, vaikka vain piknikkorin verran. Ei siihen shampanjaa tarvita (vaikka jo lasillinen tekee uskomattoman vaikutuksen) vaan ihan normaalia huomioimista. Ei niin kuin mennyt deittini, jolta tarjoilija kysyi: ”Meneekö samaan?”. Tyyppi katsoi pientä laskua, tuijotteli mua kauan, eikä virkannut mitään muuta kuin sormiinsa solmua. Heitin tarjoilijalle: ”Erikseen” ja tarkoitin sitä.

Mitäs sitten? Hyvät treffit eivät pääty Soitellaan-sanaan vaan huulet muodostavat eri kuvioita. Jos nuoli ei edes vähäisesti värähdä amorin suuntaan, on turha jäädä pingottamaan. Erään läheiseni vakioline on tähän tilanteeseen on ”Mun pitää mennä kotiin karvaisen uroksen seuraksi.” Lause jätetään selittämättä, mutta viesti on selvä. Kotona odottaa jotain parempaa eli suloinen mirri.

Entä afterlife? Jos huulet ovat hymyssä vielä parisataa minuuttia tapaamisen jälkeen, voi tunnustaa itselleen olevansa kiinnostunut. Omaan tunteeseen pitää luottaa ja toimia sen mukaisesti. Samalla kannattaa fiilistellä toista, mitä vasta- ja vatsareaktioita yhteiset illalliset aiheuttavat. Mikään suhde ei ole yhden hengen tuote, vaan vaatimuksena on kahden hengen huone. Tärkeintä on silti kurkata omaan sisimpään ja siihen tunteeseen, jonka matkaseuralainen herättää.

Miss K