Mitä vikaa mussa muka on?

14.1.2007

Liian omahyväinen nauru. Liian pienet jalat. Liian vähän tunteita. Jos suhdebarometri näyttää vain negatiivisia lämpötiloja, miten jääkauden alkamisesta voi kertoa lempeän lämpimästi?

Eräs kaksilahkeinen pyysi mua luokseen teelle. Kun en halunnut liittyä hänen kuumaan kuppikuntaansa alkoi vänkäys: Miksi sä sit annoit numerosi? Kertoessani toiselle valloitukselle karhean totuuden suhteemme tulevaisuudettomuudesta sain kuulla kysymyksen: Mitä sä sit muka oikein etsit? Kolmas lurautti eron äärellä katkerana: En mä vaimoa ollutkaan etsimässä.

Kritiikki, joka koskee omaa itseä, on varsin vaikea pala monelle. Se tarttuu möykkynä kurkkuun ja helpoin keino on purskauttaa pettymys toisen kasvoille. Miksen mä kelpaa sulle, vääntyy muotoon: sä olet nirso narttu.

Omiin fiiliksiin kannattaa silti luottaa. Tämä naikkonen on antanut yksisuuntaiset liput Uralin taa nenästä ulos tursuavien karvojen, kylmänkapeiden huulien ja ylimärän suutelutyylin vuoksi. Olen siis vilkaissut munankuorta vain pinnalta ja päätellyt keltuaisen olevan kaikkea muuta kuin lempivärini.

Ärsyttävät ärsytykset suhteen alussa kertovat alitajunnalle nopeasti kannattaako kurkistaa kuoren alle vai onko tiedossa mätämuna. Siitä kun ei espanjalaista herkkuomelettia saa, vaikka kuinka suhdekulhossa vatkaisi.

Kuulokoje pitää siis suunnata omaan rintaan tai rintojen väliin. Jos toinen ei nappaa, niin miksi jatkaa onkimista? Silloin on rohkeasti vedettävä siima ylös vedestä. Pitää osata tunnustaa itselle ja kanssaihmiselle, ettei tänään tullut kuningaskalaa yhteiseen pöytään. Toista ei saa loukata tarkoituksellisesti, mutta kumppanikandidaatille kannattaa kertoa suoraan todellinen syy.

Turha lässyttää, että haluaa olla yksin. Kyllä ihmisen pitää olla sen verran aikuinen että uskaltaa sanoa naamat vastakkain mitä tuntee tai ei tunne. Ja toisen pitää ymmärtää ottaa myös ei vastaan. Turha kysellä miksi, jollei ole valmis vastaanottamaan kritiikkiä. Kyllä partnerikokelas tajuaa, että pintasyyt kertovat yksinkertaisesti vain veden ja öljyn yhteensopimattomasta kemiasta. Turha tehdä niin kuin eräs exäni, joka halusi perata syitä puhelimessa. Miksi ihmeessä kaivaa terävät ruodot esiin?

Ihastuksen ja tunteiden puute satuttaa. Enemmän silti toista satuttaa, jos höpöttää syyksi, ettei ole valmis sitoutumaan. Kerro, että arvostat häntä. Kiitä, että sait tutustua häneen. Kiitä, että hän jakoi aikaansa kanssasi. Sano kiitos ja hei. Ja pysy päätöksessäsi. Soutaminen ja huopaaminen eivät johdata koskaan kunnon saaliiden äärelle.

Äitini, vanhemman naisen viisaudella, totesi lempeästi uidessani syvällä erään suhteen jälkimainingeissa: ”Meressä riittää kaloja.” Virta vie juuri sinne, minne sen kuuluukin elämässä viedä. Varmasti juuri oikeanlainen syvänmerenkala valaisee joskus tämänkin sympaattisen sukeltajasussun tien. Jossain tummassa syvänteessä. Silloin, kun ei osaa valoa odottaakaan. Ja silloin kerron rehellisesti mitä tunnen. Kuvaa se sitten jäänkylmyyttä tai kuumia lähteitä sisälläni.

Miss K